html Kuka määrittää hyvän, oikean ja kauniin? EU:n mielestä se on EU. Oikeamielisten mielestä se on he, oikeamieliset. Sveitsiläisten kansanvaalissa äänestäneiden enemmistön mielestä se on he, sveitsiläiset jaa –äänestäneet. EU – tuo demokratian linnake, ei kunnioita demokratiaa, kun näkee sellaisen. Demokratia on EU:n peruspilareita.
Voimmeko kätellä sveitsiläisiä? Etsimättä tulee mieleen Itävallan vaalitulos (edustuksellinen) joitakin vuosia sitten. http://fi. wikipedia. org/wiki/J%C3%B6rg_Haider Sikäläinen oikeistopopulisti Jörg Haiderin johtama Itävallan Vapauspuolue menestyi vaaleissa ja EU julisti Itävallan diplomaatit dishandschlagiin eli kättelykieltoon. Melko erikoinen tilanne sinänsä kansainvälisen diplomatian nykyhistoriassa. Wiki kertoo: ”Puolue menestyi hyvin Itävallan parlamenttivaaleissa 1999 saaden 26, 9% äänistä, ja pääsi hallitukseen toiseksi puolueeksi Wolfgang Schûsselin Kansanpuolueen ÖVP:n kanssa. Tällöin neljätoista Euroopan maata julisti Itävallan boikottiin EU:n perusarvojen rikkomisen takia. Syynä oli Itävallan vapauspuolueen edustajien antamat avoimet natseja myötäilevät ja ulkomaalaisvastaiset lausunnot. Haiderin ministerikausi loppui jo helmikuussa 2000. Vuoden 2000 huippukokouksessa Ranskan silloinen presidentti Jacques Chirac kieltäytyi seisomasta Itävallan ei-FPÖ:läisen liittokansleri Wolfgang Schüsselin vieressä.
” * Teren jutun luettuani ajattelin jättää juttuni roskikseen, mutta ehkä tämä kestää vielä tällaisenkin näkökulma-artikkelin: Demokratia Pidämme demokratiaa (kansan valta) merkittävässä arvossa ja edellytämme sitä muilta ja joskus vetoamme siihen omaltakin kohdaltamme, mikäli näemme sen asiallemme eduksi. Sveitsin kansanäänestykset on välillä nostettu kepin nokkaan esimerkkinä erittäin pitkälle kehittyneestä ja kansalaisten todellista tahtoa suoraan ja väärentämättä ilmentävänä menettelytapana. Välillä on kylläkin valotettu sen varjopuolia, alhaista osallistumisastetta ja erilaisten intressiryhmien hääräilyä sen partaalla. Nyt – jos koskaan – voimme empiirisessä tilanteessa kiihkotta havainnoida ja tehdä vertailuja siihen nähden, miten hyvin demokratia itse asiassa toimii tällaisessa kansanäänestystä soveltavassa mallissa. Toimiiko se hyvin tai suorastaan erinomaisesti, ja kannattaisisiko menettelyä benchmarkata? Vai toimiiko se peräti ”liian hyvin”? Vai jättääkö se jotain toivomisen varaa? Kuten välillisessä demokratiassa joskus sattuu, poliitikot – päinvastoin kuin uurnille yksittäishenkilöinä kokoontunut kansa – voivat edes toisinaan soveltaa ”poliittista kokonaisharkintaa”.
Boikotti Itävaltaa vastaan kesti seitsemän kuukautta. Se häiritsi EU:n toimintaa. EU asetti tapausta tutkimaan komitean, johon kuului muun muassa Martti Ahtisaari. Komitea kehui Schlusselin hallituksen toimia rasismia vastaan, vaikka arvosteli eräitä FPÖ:n jäseniä. Sen suosituksesta boikotti purettiin. ” http://fi. org/wiki/It%C3%A4vallan_vapauspuolue Tätä boikottia – niin kuin useimpia boikotteja – ei ole paljon muisteltu jälkeenpäin: ei järin kunniakas suoritus kummaltakaan osapuolelta? Mutta kysymys kuuluu: Pitäksikö ulkoministeri Tuomiojan nyt, tasapuolisuuden nimissä, viritellä vastaavaa boikottia? Mutta ketä kohtaan? Kaikkia sveitsiläisiä? Niitä, jotka äänestivät uuden lain puolesta? Miten heidät erotellaan toisistaan..
Nyt sveitsiläiset ovat huolissaan pankkiensa – tuon heille niin tärkeän ja tuottoisan elinkeinonhaaran puolesta – että halusivat näpäyttää Saksaa. Tai saksalaisia työntekijöitä, jotka muodostavat toiseksi suurimman kansalaisuuden sveitsiläisten ulkotyöläisten joukossa. Radion uutisten mukaan Sveitsin työvoimasta 24% on ulkomaalaisia, ja heidän lisäkseen rajanaapureista päivittäin pendelöivät kymmenet tuhannet työntekijät. Eli kyse ei ole mistään pienryhmästä. Mitä sitten voimme ajatella tällaisesta väitteestä? Voiko kansa kostaa kansalle, tai kansalaiset kollektiivina toiselle kollektiiville? Ehkä myöhempi tutkimus selvittää, missä määrin tällaisesta ulottuvuudesta oli kyse.
Uusiakin aiheita on otettu mukaan, ennen kaikkea humanismi, oikeuden kunnioittaminen ja kansallinen identiteetti. Valmistelukunnassa keskusteltiin pitkään siitä, oliko johdantoon syytä lisätä viittaus Jumalaan tai kristillisiin arvoihin ja kreikkalais-latinalaiseen perintöön. Yhteisymmärrys löydettiin, ja johdannossa viitataan lopultakin ”kulttuuristen, uskonnollisten ja humanististen perintöjen” arvoihin. Tällaisen muotoilun kaikki valmistelukunnan jäsenet saattoivat hyväksyä.
Sveitsi – vapaamatkustaja vai demokratian lyhty? | Uusi Suomi PuheenvuoroSveitsi – vapaamatkustaja vai demokratian lyhty? Sveitsin viikonvaihteen kansanäänestystä ulkomaalaislain muuttamisesta on herättänyt paljon keskustelua, kuten http://teresammallahti. puheenvuoro. uusisuomi. fi/160473-sveitsin-demokratia-hammentaa-suomessa jossa Tere Sammallahti toteaa: ”Sveitsiläinen kansalaisdemokratia näytti juuri mahtinsa, kun kansanäänestyksessä Sveitsiin maahanmuutolle asetettiin tiettyjä ehtoja. Suomalaistenkin federalistien leuat näyttävät tipahtaneen, kun yksi eurooppalainen kansa uskaltaa elää vapaana ja kieltäytyy aktiivisesti taipumasta eurooppalaisen keskushallinnon ikeen alle. Julkisessa keskustelussa esitettyjen kommentien rivien välistä voikin hyvin aistia sen epätoivon, mitä tämän modernin ”pienen gallialaisen kylän” vastarinta aiheuttaa vahvan keskushallinnon kaikkivoipaisuuteen indoktrinoiduissa.
Ylemmille tasolle tulisi viedä vain sellaiset päätökset, joita ei alemmilla tasoilla voida tehdä. org/wiki/Subsidiariteettiperiaate Nyt täytyy sanoa, että en ole kuullut subsidiariteetti –periaatteesta hiiskahdustakaan Suomen EU:n jäsenyysaikanani. Se oli huulilla, kun joskus 1993 Ikaalisten paikallisjärjestön opintopiirissä yhdessä opiskelimme ja pohdimme Euroopan Yhteisöjen (sittemmin EU) periaatteita, korkeita periaatteita, jaloja periaatteita, hienoja käytäntöjä ja upeita tavoitteita. Subsidiariteettiperiaate.